Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Seitsemän kuolemansyntiä työelämässä - ahneus

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo

 

Ahneus ilmiönä on lähes yhtä vastenmielistä kuin kateus. Puhdas ahneus on helppo huomata ja tuomitakin, mutta mutkikkaaksi homman tekee se, että on vaikea sanoa mikä on ahneutta ja mikä on kohtuullista.

 

Onko työnantaja ahne vai kohtuullinen halutessaan minun tekevän enemmän töitä ja olevan tuottavampi pienemmin palkkakustannuksin? Ja olenko minä ahne halutessani pitää kiinni siitä mitä minulle on tähänkin asti maksettu? 

 

Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi on viime aikoina esitetty jos jonkinlaista ideaa. Minusta tuntuu, että suurin osa niistä on kuitenkin käytännössä yhtä toimimattomia kuin se ajatus, että jos jokainen suomalainen antaisi jollekin toiselle suomalaiselle euron, niin kaikista tulisi rikkaita. Lopultakin sen kulutuksessa kiertävän rahan määrä on kai vakio. Minusta tuntuu, että hallituksen kaavailemilla leikkauksilla kisataan vain siitä kenellä sitä rahaa on eniten.

 

En edelleenkään ymmärrä, että miksi sitä tuottavuutta ei voi lähteä parantamaan muuten leikkaamalla palkkaa ja muita etuja? Suomalaisilla työpaikoilla on päivittäistä, erilaisista syistä johtuvaa joutokäyntiä. Minäkin olen monesti joutunut pyörittelemään peukaloitani vain sen takia, että jotain materiaalia, varaosaa tai tarviketta ei ole varastossa. Niitä ei kannata pitää siellä koska ne sitovat pääomaa. En sitten tiedä mitä minä sidon istuessani joutilaana, mutta siinä tilanteessa jonkun vipopään ehdottama työajan pidennys tai palkan alennus ei tunnu kovin relevantilta keinolta parantaa tuottavuutta.

 

On olemassa positiivista kateutta, mutta onko positiivista ahneutta? Onko se missään tilanteessa puolusteltavaa ja ymmärrettävää, että joku kahmii keinoja kaihtamatta jotain enemmän kuin toiset?

 

Ihmisellä on myötäsyntyinen ominaisuus mennä pidemmälle, korkeammalle ja nopeammin. Se on ollut varmasti hyvä avu aikoinaan kun toden teolla kamppailtiin eloonjäämisestä luonnon ja sapelihammastiikereiden kanssa.

 

Sen jälkeen keksittiin oravannahat. Se oli todella kätevää sillä enää ei tarvinnut surmata naapurin miestä jos halusi tältä palan puolimätää mammutin lihaa. Lihan sai paljon vaivattomammin oravannahalla. Sitten joku innovatiivinen luolamies keksi, että hän haluaakin yhdellä orvannahalla mammutinlihan sijaan kaksi oravannahkaa.

 

Siitä tämä alamäki alkoi. Keksittiin myös byrokratia ja monta muuta järjettömyyttä, jotka tänään ovat aivan yhtä luonnollisia asioita kuin se, että jollain on yksityislentokone ja jollain toisella tyhjä pahvimuki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ahneus ja kateus ovat kilpailukykyiselle kasvutavoitteiselle taloudelle keskeisiä hyveitä.

Käyttäjän JormaValli kuva
Jorma Valli

Eräs opettajistani väitti, tai pikemminkin piti mahdollisena sellaista historiankulkua, että niin kauan kun ihmiset keräilivät marjoja ja pähkinöitä ja tappoivat riistaa nälkäänsä, ei ollut sotia. Eikä siis tarvetta pieksää ketään hengiltä tai vaatia oravannahkoja.

Alamäki alkoi varsinaisesti siinä vaiheessa, kun joku keksi että istuttamalla siemeniä sai myöhemmin kerätä talteen enemmän siemeniä.

Sitten alko tappelu siitä, kuka sai hallita parhaita viljelysmaita. Sitä ennen, jos satuttiin saman pähkinäpensaan kohdalle riitti kun vähän hypittiin tasajalkaa, huudettiin ja heiteltiin toisia oksilla. Ja siirryttiin toisen pensaan luo.
Viljely toi mukanaan alueen puolustuksen, omistamisen ihanuuden, sodat ja ahneuden.

Minusta se kuulostaa edelleen hyvältä selitykseltä. Terveisiä vain Turun iltalukion hissan ja filosofian opettajalleni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kulutuksessa kiertävän rahan määrä ei tietenkään ole vakio kun uutta rahaa luodaan koko ajan.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Byrokratie ali se oravan nahan käyttäjä joutui täyttämään kolme oravaa maksavan lomakkeen pyydystääkseen ne kaksi oravaa mutta pettyy huomatessaan että mammutinlihan hinta on noussut kuuteen koska byrokratia vaatii myyjälle myyntiluvan, pyydystysluvan ja on määrännyt laatuvaatimuksen. Lopulta piti keksiä laina jotta koko oravanpyörä saataisiin rahoitettu.

Petteri Hiienkoski

Ahneutta on molemmin puolin pöytää. Koko järjestelmä itse asiassa taitaa perustua ahneudelle. Koska ihminen on luonteeltaan ahne ja itsekäs tarvitaan sääntöjä, joilla tätä ahneuden tuhovoimaa hillitään. Säännöt suojelevat heikoimpia.

Miksiköhän tietyt tahot niin kovasti haluaisivat poistaa sääntelyä? Siitä voi jo jotain päätellä.

Mielestäni nykyisen hallituksen ajama ahneus on moraalittomampaa kuin pöydän toisella puolella olevien. Koska kysymys on vahvemman puolelle asettumisesta.

Miksi hallitus sumuttaa suomalaisia?
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ihmisen ahneus ei johdu siitä etä se olisi perusluonne vaan siitä että ihminen on kehittynyt syömään. Luonnon tapa hankkia energiaa ovat muuttuneet ainamonimutkaisimmiksi, näin on käynyt ihmisen tavoille tämän pyrkimyksestä helpottaa ravinnon hankintaa. Tämän kilpailun ravinnosta on myös synnyttänyt ryhmä työn sillä se tehostaa mahdollisuuksia pysyä hengissä, suojautua ja hankkia ravintoa. Ryhmä työ myös säästää aikaa ja energiaa.

Toimituksen poiminnat