*

Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Seitsemän kuolemansyntiä työelämässä - laiskuus

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo
 

Laiskuus on perinteisesti mielletty työläisten helmasynniksi. Sillä käsitetään vain sitä, että ihminen ei tee jotain jota jonkun muun mielestä hänen pitäisi tehdä. Pakko ja käskeminen tekee ihmisestä vain näennäisesti ahkeran. Pakon edessä hän toteuttaa vain esimiehensä sekavia ajatuksia ja usein myös tekee työn kahteen kertaan koska se ensimmäinen ajatus oli toteutettuna toimimaton. Liian usein se toinen ajatus on pelkkä kalliiksi tuleva kompromissi, sillä siinä vaiheessa toimituksella on jo kiire. 

 

Työntekijä on hengeltään veltto - ei laiska. Erityisesti teollisuustyöntekijät pysyvätkin sellaisina sillä suomalaistehtaat ovat varsin neuvostoliittolaisia eikä työläisen oleteta ajattelevan luovasti muuten kuin kauniissa korulauseissa.

 

Vastakkainasettelun aika ei vieläkään ole ohi, mutta se on pikkuhiljaa korvautumassa  apartheidilla. Työpaikoilla on toimihenkilöt joiden työnkuvasta, motivaatiosta sekä kehittymisestä kannetaan jonkinasteista huolta ja tehdään ehkä jotain toimenpiteitäkin asioiden korjaamiseksi. Sitten on työntekijät joiden asioita saatetaan pohtia mitäänsanomattomissa palavereissa, mutta toimenpiteet ovat usein kosmeettisia ja nekin toteutetaan vasta pitkien aikojen päästä. Alimmaisena ovat vuokra- ja pätkätyöntekijät joiden asioista ei kenenkään tarvitse olla kiinnostunut sillä yleensä heillä on määräaikainen työsopimus ilman päättymispäivää. Ja suun avaaminen tulkitaan usein päättymispäiväksi.

 

Ylpeydestä kirjoittaessani sivusinkin jo sitä, että teollisuustöihin ei haeta ihmisiä vaan käsipareja. Koulutuksestasi tai kokemuksestasi huolimatta joudut aina aloittamaan pohjalta, määräaikaisena vuokratyöntekijänä, 8-9 euron tuntipalkalla. Tuon takia ihmiset jäävät epätyydyttäviin työsuhteisiin ja omalla asenteellaan ruokkivat työpaikoilla vallitsevaa negatiivista, velttoa, laiskaa ja saamatontanta ilmapiiriä. He myös pitävät huolen, että jokainen uusi työntekijä aloittaa pohjalta - niin palkan kuin työtehtävienkin suhteen. Kaikenlainen yksilöllisyys on pannassa. Jos yhdellä on paskat housussa niin kaikilla muillakin pitää olla.

 

Jokaisella ihmisellä on tarve tuntea tyydytystä työstään ja kehittyä siinä. Jos siihen ei ole mahdollisuutta niin ihminen muuttuu keskitysleirivangiksi ja alkaa vain selviytyä päivästä toiseen. Hän muuttuu välinpitämättömäksi työtään kohtaan. Ehkä käsittämättömintä tuossa kaikessa on se, että siihen ei useinkaan puututa mitenkään.

 

Ihminen ei siis ole suomalaistehtaissa tärkein vaan se, että hän on paikalla. Tärkeää on, että hän leimaa itsensä sisään työpaikalle (työvaatteissa) klo 6.00 ja vastaavasti ulos (työvaatteissa) klo 14.00. Olisin luullut, että se mitä siinä välillä tapahtuu kiinnostaisi myös työnantajaa enemmän, mutta ei; näin toimii kapitalismi.

 

Minun perusluonteeni on hyvin kyseenalaistava ja sen luonteen kanssa olen käynyt  kouluni, armeijani ja yritän myös selviytyä työelämässä. Noissa kaikissa paikoissa tuntuu olevan mottona: "Näin on aina ennenkin tehty." Vika ei ole pelkästään opettajien, esimiesten ja työnantajien vaan myös syvällä suomalaisten selkäytimessä olevan tavan suhtautua asioihin. 

 

Pellon keskellä on kiviä ja ne ovat aina olleet siellä. Ihmiset kiroavat niiden haittaavan äestämistä, mutta ovat niin tottuneet siihen, että eivät ajattele asiaa sen syvemmin. Samat ihmiset kyllä puhuvat ihailevaan sävyyn toisista ihmisistä jotka tekevät asioita eri tavalla ja varovasti ovat myös sitä mieltä, että moinen olisi meilläkin suotavaa. Menepä silloin sanomaan, että siirretään ne kivet keskeltä peltoa pois niin äestäminen helpottuu ja saadaan enemmän viljelyalaa. Todennäköisesti saat vastaukseksi seisovan katseen ja parhaassa tapauksessa toteamuksen, että on siitä siirtämisestä joskus ollut puhetta.

 

Työnantajatkin ovat pohjimmiltaan hyvin suomalaisia huolimatta siitä, että omistajat usein ovat ulkomaalaisia. Vaikka heille esittäisi toimivan mallin jostain muusta maasta tai yrityksestä niin se vaietaan kuoliaaksi toteamuksella, että ei se sovellu meidän toimintaamme. Jos nosturifirma Pekka Niskan poissaoloprosentti on saatu nollasta seuraavaksi kannustamalla työntekijöitä liikkumaan rahan voimalla ja jopa antamalla heidän käyttää siihen työaikaa... niin siinä täytyy olla jotain mätää. Ei toimi meillä.

 

Jos asioille päätetään jotain tehdä niin silloin ne tehdään "meidän tavallamme." Perustetaan turha ja toimimaton työryhmä pohtimaan ratkaisua. Pidetään ympäripyöreitä palavereja toinen toisensa perään ja lopulta joku ulkopuolinen konsultti tulee kertomaan  kahdella tuhannella eurolla, että te tarvitsette tyky-päivän. Sen jälkeen laitetaan ylipainoiset ja liikkumattomat ämmänlotjakkeet paikalliseen urheiluopistoon kiipeilemään tyhjien kaljakorien päälle sillä seurauksella, että kymmenen joutuu sairauslomalle ja yksi eläkkeelle. Mutta sitten on toki yritetty - ei toiminut meillä. Palataan takaisin turvalliseen ja laiskaan alisuorittamiseen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat