Työmiehen päiväkirja Asiaa siitä mistä ei pitäisi puhua ääneen

Seitsemän kuolemansyntiä työelämässä - ylpeys

 

Ylpeys, kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo

 

Ylpeys työelämässä ei varsinaisesti ole synti, jos sitten sellaiseksi ei lasketa töiden arvottamista enemmän ja vähemmän tärkeisiin. Siinäkin tapauksessa määritelmäksi pätee paremminkin huono itsetunto ja epävarmuus kuin synti. Itseään arvostava ja itsensä tunteva ihminen ei tarvitse pönkäkseen titteliä tai asemaa.

 

En tiedä kenen keksintöä on ollut lähteä muokkaamaan ja muuttamaan perinteisiä ammatti- ja koulutusnimikkeitä. Minä esimerksiksi olen koulutukseltani puuseppä. Valmistuin kotiteollisuuskoulusta. Sittemmin sen nimi muutettiin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseksi ja sieltä valmistuvia alettiin kutsua puualan artesaaneiksi.

 

Miksi? Mitä vikaa puusepässä ja kotiteollisuudessa oli? Molemmat olivat perinteisiä suomalaisia sanoja ja käsitteitä joiden sisällön kaikki ymmärsivät. Mitä teille tulee mieleen nimikkeestä artesaani? Haettiinko sillä kenties arvostusta? Haluttiinko sillä kertoa, että tämä puuseppä ei olekaan ihan tavallinen tasohöylääjä.

 

Ihmisen pitäisi kokea ylpeyttä siitä mitä hän tekee eikä siitä miksi häntä nimitetään. Minulla on oma käsitykseni niistä jotka haikailevat ammatteihinsa nomi- ja logi-päätteitä joillain turhanpäiväisillä kursseilla. Hymyilin myös vinosti sille entiselle kuristinkeloja raappaavalle kelamiehelle joka kunnallisvaalimainoksessaan tituleerasi itseään reaktoriasentajaksi.

 

Itse olen tehnyt työurani parissa eri tehtaassa lattiatasolla. Pääasiassa maalarina ja hiekkapuhaltajana, mutta välillä ihan heittomiehenäkin. Työpaikallani on yhä käytössä kuvaavat nimikkeet jokaiselle tehtävälle: Sieltä löytyy käämijä, kyllästäjä, lastari, trukkikuski, varastomies, pakkari, kytkentäjuottaja, koestaja jne.

 

Noista nimikkeistä kaikki eivät aukene muille kuin valantehneille, mutta tarvitseeko auetakaan? Ei minullekaan ole selvää mitä toisen viulun varaäänenjohtaja tekee orkesterissa. Jotain tärkeää se kuitenkin on ja sen tekijä on varmaankin ylpeä työstään. Uskon hänen työnantajalleen olevan myös tärkeää, että toisen viulun varaääntä johtaa juuri siihen hommaan pätevin henkilö ja siksi he työpaikkailmoituksessa kertovat tarkoin mitä hakevat.

 

Minun työnantajani eivät ole kertoneet. Useimmiten työpaikkailmoituksessa kerrotaan vain epämääräisesti haussa olevan tuotantotyöntekijöitä oli tehtävä mikä tahansa. Työntekijät valitaan löyhin perustein ja määräävin tekijä tuntuu olevan se kuinka nopeasti pystyy työn aloittamaan. Se kertoo karua kieltään työnantajan arvostuksesta työtä kohtaan. Sahurin ja vipparin tehtäviin valittavilta vaaditaan erilaisia ominaisuuksia ja jos sellaisia ei yksilöidä heti alusta lähtien niin niihin ajautuu epäsopivia ja huonosti motivoituneita tekijöitä jotka eivät tunne työstään ylpeyttä.

 

Taannoin näin Aamulehdessä ylpeän työpaikkailmoituksen. Siellä projekti-insinöörien ja management account managerien joukossa oli ilmoitus jossa Tampereen lähistöllä toimiva teräselementtifirma haki SIIRTOMIESTÄ. Siinä kerrottiin, että edellinen siirtomies on lähdössä pois ja hänen tilalleen haetaan yhtä kyvykästä kaveria. Ilmoituksessa lueteltiin siirtomiehen tehtävät ja myös tehtävään valittavalta vaadittava koulutus ja ominaisuudet. Rivien välistä pystyi lukemaan, että työnantaja panostaa paljon siihen, että hallin jokaisessa ruudussa on osaava, motivoitunut ja työstään ylpeä ihminen.

 

Joku työnantaja voi perustella, että nykyään tehtävät ovat niin moninaisia ja vaihtelevia, että yksittäistä ammattinimikettä ei voi nimetä haettaessa työntekijöitä. He kutsuvat sitä moniosaamiseksi joka on synonyymi paikasta toiseen siirrettävälle pienipalkkaiselle työläismassalle. Minä kutsun tuollaista toimintaa taantumukseksi.

 

Miksi muuten orkesteriin ei haeta vain soittajia... tai siis moniosaajia? Eikö suurin osa muusikoista osaa soittaa useampaa instrumenttia? Eikö pääasia kuitenkin ole, että yleisö, eli asiakkkaat, kuulevat ostamansa sinfonian juuri sillä kellonlyömällä kuin lipussa on mainittu? Mitä sitten jos basistin soittama toisen viulun varaääni menee vähän nuotin vierestä. Ainakin tehtaissa ajatus tuntuu olevan juurikin tuo. Työ on tehtävä ja sillä ei ole väliä kuka sen tekee.

 

Ylpeys käy lankeemuksen edellä lähes kaikkialla muualla paitsi työelämässä. Ihan vinkiksi vaan Sipilän Juhalle ja EK:n moniosaajille, että sitä haikailemaanne Suurta Harppausta voisi lähteä tavoittelemaan talkoiden sijaan myös arvostuksen kautta. Itsestään ja työstään ylpeä ihminen kun yleensä saa enemmän aikaan vähemmillä työtunneilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Varmaan kuolemansyntien vastapainona voidaan esittää otteita myös 'Viisauden käsikirjasta', jonka jesuiittaisä Balthasar Gracian kirjoitti espanjaksi vuonna 1653 ('Oraculo manual y arte de prudencia') ja jonka Schopenhauer sitten aikanaan käänsi oivallisesti saksaksi. Seuraavia elämänohjeita sieltä löytyy:
- Jätä toiset epätietoiseksi aikomuksistasi.
- Pelaaminen avoimin kortein ei ole hyödyllistä eikä miellyttävää.
- Kaikessa on annettava toisen aavistaa jotakin salaperäistä.
- On pidettävä toivoa yllä, mutta ei milloinkaan kokonaan tyydytettävä sitä.
- Koskaan ei pidä esiintyä siten, että herättää ylenmääräisiä odotuksia.
- On toimittava aina niin kuin olisi muiden nähtävissä.
- On ajateltava niin kuin harvat ajattelevat ja puhuttava niin kuin useimmat puhuvat.
- On sallittava itselleen anteeksiannettavia vikoja, sillä huolimattomuus on toisinaan suurin suositus. - On varottava voittamasta esimiehiään.
- Se mikä tuottaa suosiota, on tehtävä itse, mikä tuottaa epäsuosiota, on teetettävä toisilla.
- Ei pidä odottaa, että muutut laskevaksi auringoksi, on jätettävä asiat ennen kuin ne jättävät meidät. - Älä kuulu kokonaan itsellesi äläkä kokonaan toisille, sillä kumpikin on halpamaista tyranniaa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Nykyään ei ole enää selkeitä ammattitehtäviä, niin ei ole myöskään selkeitä ammattinimikkeitä. Esim. artesaani on käsi- ja taidealojen sekatyöläinen.

Käyttäjän PaavoLambropoulos kuva
Paavo Lambropoulos

Tuottavuuden "suurta harppausta" ei saavuteta lisäämällä työaikaa 1/2 tuntia per päivä ja poistamalla 1/2 lomarahoista. En tiedä saavutetaanko sillä edes säästöjä.

Toimituksen poiminnat